Runoja
Sydämen keveyttä, kirj. Sirpa Koski
Herra!
Kiitän tästä illasta
kun sain hetken ajan kokea
sydämen keveyttä.
Kokea miten murhe liukui sivuun ja tiesin;
tämä ei kestä ikuisesti.
Kerran katson taakseni,
näen pölyisen vaikeakulkuisen tien
ja ihmettelen, kuinka jaksoin sen kulkea.
Silloin sinä katsot minuun silmillä, jotka näkevät kaiken,
muistutat siitä päivästä, jolloin ojensin käteni
kohti sinua ja sain lupauksen perillepääsystä
Niin pölyinen tie katoaa, särkevät jalat saavat levähtää
saan olla sylissä, jota ei koskaan ollut.
Valhe, kirj. Sirpa Koski
Kuolema seisoo lähellä
sillä on kylmät kädet
ja päällä vasikantappajan kulunut nahkatakki.
Ladon ovella, metsän vihreys takanaan,
on äiti ja sekoittaa ämpärissä
punaista ja sakeaa verta.
Niin kuoleman tunkkainen suu kuiskaa;
tämä se on vasikkain ja ihmisten osa.
Tänään minä tiedän sen valheeksi.
Nasaretista tuli puuseppä
verinen mies pääkallojen kummulle ja sanoi:
Minä olen enemmän kuin tämä elämä.
Kun katselen ihmisiä, kirj. Sirpa Koski
Herra,
kun katselen ihmisiä, tulen surulliseksi,
sillä heidän kasvonsa ovat kuin syksyn kasvot,
riutuneet ja harmaat.
He kulkevat avoimin silmin näkemättä mitään
heidän korvansa eivät kuule
ja sydän tuntee vain oman tuskan, ja sitä on paljon.
Sinä tulit heidän tähtensä,
tulit nostamaan maahan poljetut,
muiden halveksimat ihmiset.
Tulit rohkaisemaan niitä, joilla ei rohkeutta ole
antamaan toivottomille toivon,
joka ei koskaan katoa.
Tulit muuttamaan sydämen syksyn kukkivaksi kevääksi
avaamaan portit kotimaahan,
ainaiseen kesään.
Rakkaalleni, kirj. Sirpa Koski
Rakkaani!
Puhun sinulle suoraan
koska ei ole aikaa kaunistella
vakuutella, että kaikki on hyvin,
taputella selkään; rauha, rauha ei mitään hätää.
Kuuletko miten kellot tikittävät
hätääntyneinä ja hengästyneitä
viimeisiä lyöntejään.
Aika, armon aika on käymässä vähiin.
Rakkaani!
En halua olla maailmanlopun profeetta.
Mutta en myöskään voi valehdella
ja pettää sinua sanomalla
että kaikki pääsevät taivaaseen,
sillä se on vihollisen puhetta
vastoin kirjoitettua sanaa
ja sydämeni vapisee ihmisten tähden,
jotka niin opettavat.
Rakkaani!
Eikö ole aika herätä.
Hylätä kotijumala olohuoneen nurkkaan
puhumaan tyhjille seinille.
Viritetään palaviksi unohtuneet alttarit
sillä Jumala haluaa yhteyttä sinuun ja minuun.
Vielä hetken aikaa, kun auringon viimeiset säteet näkyvät.
Sen jälkeen on vain yö.