Kristus-lokerossa

Meillä on taipumus lokeroida asioita erilaisiin luokkiin. Vaikkapa havupuut ja lehtipuut, kalat, hyönteiset, nisäkkäät ja linnut. Itse asiassa sanotaan, että asioiden luokittelu on yksi perustavanlaatuisimpia inhimillisiä ominaisuuksia.

Opiskelu alkaa lähes aina jollain tavalla asioiden luokittelusta. Ja jo Aatami luokitteli eläimiä antaessaan niille nimet. Sama koskee myös hengellisiä asioita. Tai oikeastaan hyvin tyypillistä on, että lokeroimme asiat hengellisiin ja ei-hengellisiin.

En nyt tarkoita että olisi mitenkään väärin ajatella, että kokous ja rukous ovat hengellisiä ja vaikkapa juopottelu ja rahan haaliminen ovat ei-hengellisiä. Raamattu kehottaa kyllä tekemään eron pyhän ja epäpyhän välillä, puhtaan ja saastaisen välillä. Mutta varsin usein lokeroidessamme arkisia asioita ei-hengellisiksi, me itse asiassa liian usein lokeroimme Jeesuksen niistä ulos.

Nykyään puhutaan enemmän armolahjoista kuin 90-luvulla. Tiedon sanojen jakaminen, profetoiminen, voimateot, sairaiden parantaminen ja  riivaajien ulosajaminen ovat kaikki hyviä ja tavoiteltavia asioita. Mutta ongelman ydin on siinä, että helposti näemme vain kaiken tällaisen hengellisenä. Tuo kaikki on kyllä hengellistä, joka voisi ikään kuin tuoda Jeesuksen näkyväksi maailman keskelle missä tahansa. Mutta joskus Jumala tahtoisi ennemmin meidän tuovan Jeesuksen hengellisestä lokerosta myös niihin ei-hengellisiin lokeroihin. Katsos kun maailma ei elä yhdessäkään niistä hengellisistä lokeroista joita meillä on.

Maailma elää ei-hengellisissä lokeroissa. Niissä lokeroissa, joita emme pidä hengellisinä. Auton korjaus, remontointi, ruuanlaitto, ystävien tapaaminen, työn haasteet ja imu, huvitukset, suku. Maailma elää kaikissa niissä lukuisissa lokeroissa joita emme pidä hengellisinä. Ja joskus Hän tahtoisi meidän tuovan Jeesuksen mukanamme näihin ei-hengellisiin lokeroihin. En nyt tarkoita esim. profetointia vaikka avatkoon Herra tilaisuudet siihenkin. Tarkoitan sitä arkea. Kuinka maailma voisi nähdä Jeesuksen Hänen opetuslapsissaan, jos se näkee meissä vain hengellisen lokeromme. 

Maailma on kuin Emmauksen tien kulkijat. Emmauksen tien kulkijoiden silmillä oli peite niin, että he eivät nähneet Jeesusta vaikka Hän kulki heidän vierellään. "Hengelliset asiat on tutkittava hengellisesti", mutta ennen kuin on astunut sisälle hengelliseen elämään, asioita ei pysty tutkimaan hengellisesti vaan vain sielullisesti. Siksi tyypillisesti maailma näkee Jeesuksen ensin sielullisten asioiden kautta. Tämä on yksi syy miksi Jumalan tahto on, että toisimme Jeesuksen maallisiin lokeroihimme.

Jos tuot Jeesuksen mukaan työhösi, voit suhtautua kaikkeen niin että Hän on kanssasi sielläkin. Kun kohtaat ihmisiä, voit nähdä heissä Jeesuksen ja kohdella heitä kuten kohtelisit Jeesusta samassa tilanteessa.

Jos joku kohtelee sinua huonosti, voit käydä polvirukoukseen hänen puolestaan sen sijaan että hyökkäisit häntä vastaan, koska tiedät että Jeesus näkee ahdinkosi.

Vaikka joku puhuisi sinusta valheita selän takana, sinun ei tarvitse tehdä samaa vaan voit rukoilla hänen puolestaan, koska tiedät, että Jeesus rukoilee sinun puolestasi.

Kun hoidat työtehtäviäsi, voit sekä pyytää että odottaa saavasi Häneltä viisauden.

Kun tulee ongelma, sinun ei tarvitse raivostua koska arjessa sinulla on mukanasi Hän joka näkee ja jolla on voima yli kaiken. Tiedät että voit tuoda tämänkin murheesi Hänelle.

Jos epäonnistut työssäsi, sinun ei tarvitse kantaa siitä murhetta liikaa, koska tiedät, että arvosi ei riipu onnistumisistasi vaan siitä millainen hinta sinusta on maksettu.

Jos tuot Jeesuksen mukaan työlokeroosi, et rajoita Häntä sen ulkopuolelle. Ja Hän voi siunata sinua missä oletkin. Silloin elämäsi ei itseasiassa riipu edes siitä saatko työtä, koska elämäsi ei ole kiinni samoissa asioissa kuin toisilla.

Mutta liian usein me lokeroimme asiat hengellisiin ja ei-hengellisiin. Silloin jätämme Jeesuksen ikään kuin ulkopuolelle, vaikka Hän haluaisi olla kanssamme kaikessa ja tuoda meille rauhan jokaisessa hetkessä.

Kun lokeroimme Hänet perhe-elämän ulkopuolelle, riitelemme turhaan, sanomme asioita, joita ei pitäisi tai oikeita asioita eri tavalla kuin pitäisi. Kun lokeroimme Hänet ulkopuolelle, emme voi näyttää lapsillemme esimerkkiä kuinka turvata Häneen.

Jos lokeroimme Hänet ulkopuolelle perheen, meillä ei ole tarpeeksi aikaa lapsillemme eikä perheellemme, koska aina on jotain tärkeämpää tai hengellisempää. Kun lokeroimme Hänet perhe-elämän ulkopuolelle, mistä löytäisimme viisauden perhe-elämään?

Kun lokeroimme Hänet ihmissuhteidemme ulkopuolelle, meillä ei ole aikaa lähimmäisillemme. Kun lokeroimme Hänet ulkopuolelle, on aina jotain kiireellisempää. Silloin emme edes tiedä onko lähimmäisellämme avun tarvetta tai ongelmia, koska emme olleet läsnä. Ja jos tiedämmekin, meillä ei ole voimia tai aikaa auttaa.

Kun lokeroimme Hänet remonttihommien ulkopuolelle, teemme paljon työtä kovalla tahdilla hampaat irvessä ja ärrymme helposti. Mutta jos sallimme Hänen tulla mukaan, kiirettä on vähemmän, mutta hyvää mieltä enemmän. Tahti voi olla paljonkin hitaampi mutta saamme aikaan saman tai jopa enemmän. "Turhaan rakentajat taloa rakentavat jos ei Herra sitä siunaa".

Kun lokeroimme Hänet ulkopuolelle, se mitä meillä on ei riitä vaan etsimme pikavoittoja tai väsytämme itsemme työllä.

Kun lokeroimme Hänet kotimme ulkopuolelle, emme anna Hänelle mahdollisuutta osallistua elämäämme kuten Hän tahtoisi. Silloin Hän ei voi auttaa meitä kuten tahtosi kun auto menee rikki, kun vasara osuu sormeen, kun asioita kertyy hoidettavaksi. Kun lokeroimme Hänet ulkopuolelle, olemme paljon helpommin tilanteessa, jossa kaikki tuntuu kaatuvan päälle ja voimavarat loppuvat.

Kun päästämme Hänet mukaan kaikkiin elämämme lokeroihin, Hänellä ei ole liian kiire meille, vaikka meillä olisi ollut liian kiire Hänelle. Hän viipyy kanssamme, jos annamme siihen mahdollisuuden.

Kun päästämme Hänet elämämme lokeroihin, Hänellä on paljon enemmän mahdollisuuksia siunata meitä. Heprealaiskirjeen vastaanottajat ottivat iloiten vastaan jopa omaisuutensa ryöstön, koska he eivät lokeroineet Jeesusta pois arjestaan.

”Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan.” Se tarkoittaa luottamusta koskien koko elämää, näkyvää, näkymätöntä, nykyistä, tulevaa, taivaallista ja myöskin arkielämää.

Johannes Anttila