Taisto

Elin nuoruudessani tavallista romaninuoren elämää. Kuvioihin kuului tietysti alkoholi ja nuoren miehen rellestely. Kesken jäänyt peruskoulu, ammattikoulutuksen puute ja lisääntyvä alkoholin käyttö olivat omiaan johtamaan elämän varjoisemmille poluille. Elämääni alkoi tulla asioita, jotka eivät olleetkaan niin mukavia, vankilan portitkin avautuivat. Niissä merkeissä myös sisäinen rauhattomuuteni lisääntyi ja jouduin usein miettimään oman elämäni sisältöä. Aloin itse parantelemaan elämääni. Tein päätöksiä ja lupauksia yrittäen muuttaa itseäni "paremmaksi ihmiseksi". Huomasin kuitenkin uudelleen ja uudelleen epäonnistuvani. Se oli minulle kova paikka, koska ajattelin silloin olevani mies, joka ei valehtele, edes itselleen. 

Sisäisen rauhattomuuden kasvaessa ja omien epäonnistuneiden yritysten keskelle kuului ääni, joka ei ollut tästä maailmasta. Vietin kotonani rauhallista koti-iltaa selvinpäin televisiota katsellen. Yhtäkkiä jostain kuului ääni, jota en tunnistanut. Ääni kehotti sulkemaan television. Mietin, jo että olenko tullut hulluksi, mutta samalla tilanteeseen laskeutui valtava pyhyys ja rauha, jossa tunsin Jumalan rakkauden läsnäolon. Samalla koin myös oman syntisyyteni ja meninkin polvilleni siinä Jumalan läsnäolossa ja pyysin syntejäni anteeksi. Se oli siksikin ihmeellinen asia, etten ollut edes kiinnostunut hengellisistä asioista vaan välttelin niitä. Mutta tuo hetki muutti kaiken. Kotonani kävi silloinen helluntaiseurakunnan pastori, joka oli usein yrittänyt kertoa myös minulle näistä hengellisistä asioista.

Elämääni ei kuulunut asioiden pelkääminen, mutta ihmispelko pani kuitenkin sellaisen paulan etten uskaltanut kertoa muutoksestani kenellekään. Pelkäsin aluksi hirveästi kasvojen menetystä. Ajattelin, että mitä ne kaikki kaveritkin sanovat, jos kuulevat minun tulleen uskoon. Olin tietynlaisen roolin vanki, jolta ihmiset odottivat tiettyä käytöstä. Näiden ajatusten keskellä lähdin loppukesästä 2010 Kajaaniin Elämän ja Valon järjestämiin telttakokouksiin. Siellä päätin julkisesti antaa elämäni Jeesukselle. Se oli valtava helpotus ja siitä asti olen ollut julkisesti Jeesuksen seuraaja.

Sisäinen maailma oli kokenut valtavan muutoksen. Ja vaikka en edelleenkään tiennyt paljoa hengellisistä asioista oli minulla kuitenkin kova halu oppia uutta elämää.

Pääsin sisälle seurakuntaelämään, jossa uskoni sai kasvaa ja vahvistua. Kaikkia nuoria uskovia haluan rohkaista kiinnittymään lujasti seurakuntaelämään. Se on ainut oikea paikka terveelle hengelliselle kasvulle. Sieltä saa perustan, jossa hengellinen elämä kestää.

Uskoontulon jälkeen elämä sai uuden suunnan. Koin nopeasti, että haluan koko elämälleni uuden ja kestävän perustan. Kävin kesken jääneen peruskoulun läpi ja sen jälkeen minulle avautui oppisoimuskoulutuksen paikka, jossa opiskelin nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Opiskelun jälkeen sain työpaikan työpajaohjaajana, josta edelleen olen siirtynyt työvoimapoliittisen hankkeen projektipäälliköksi. Ilman Jumalan apua ja johdatusta tämä ei olisi koskaan ollut mahdollista. Jumala antoi tämän kaiken hyvän lisäksi myös ihanan vaimon ja neljä poikaa. Myös seurakunnassa olen saanut vastuuta, toimin evankelistana ja nuorisotyön vastaavana. Tulevaisuudessa tahdon olla avoin ja mennä niistä ovista, jotka Jumala minulle avaa. Tahdon elää uskoa ja kutsumustani todeksi.