Sirpa K

Kuljemme monenlaisia teitä ja matkoja. Ihmeellisin tie on se, joka vie Jeesuksen tuntemiseen. Jokaisella kulkijalla on oma tarinansa ja tämä on minun kertomukseni ja tieni.

Lapsuuskodissani ei juuri puhuttu uskonasioista ja silloin kun puhuttiin, Jumala näytettiin rankaisevana ja ankarana Jumalana. Minulle tuli kuva vanhasta vihaisesta miehestä, joka pilvenreunalla tarkkailee ihmispoloisia ja pienenkin virheen tapahtuessa kurittaa. Siksipä olikin yllätys kun uskonasioista kiinnostuneena tutkin Raamattua ja sen lehdiltä kävelikin elämääni rakastava ja laupias Jeesus. Mutta ennen sitä tapahtui paljon asioita eikä kaikki niistä olleet mukavia juttuja.

Kun mietin sitä, mitä toivoin elämältäni niin halusin ennen kaikkea olla onnellinen. Ja sitä onnea etsin monenlaisista lähteistä. Vauhti oli kovaa ja seuraukset sen mukaisia. Selitin väärät tekoni itselleni aina parhain päin. Mutta tuli päivä, jolloin ikään kuin peili olisi nostettu eteeni ja näin itseni sellaisena kuin todella olin. Eikä se ollut mikään kaunis kuva. Sellaista peilikuvaa ei voi katsella särkymättä. En enää tiennyt kuka olin, mihin olin menossa ja kenen kanssa.

Sairastuin paniikkihäiriöön ja ajauduin todella suureen ahdistukseen. Minusta tuntui, ettei ole muuta ulospääsytietä kuin kuolema. Vain Jumalan armon avulla pelastuin ikään kuin viimeiseltä jyrkänteeltä. Vasta silloin mieleeni tuli Jumalan olemassaolo. Niin aloitin hapuiluni elämän tietä kohden. Sain antaa elämäni rakastavan Jeesuksen haltuun ja se oli uuden alku.

Näiden vuosien aikana on ollut monenlaisia päiviä. Ilon ja surun päiviä. Mutta jokaisena päivänä minua on kantanut ristiinnaulittu ja ylösnoussut Vapahtaja. Tutustu häneen ja sinunkin tiesi saa uuden suunnan.