Kaisa

Elin parasta nuoruuttani. Olin vasta valmistunut ammattiini ja saanut ensimmäisen vakituisen työpaikkani, seurustelin nykyisen mieheni kanssa ja olin muuttanut pois lapsuudenkodistani. Elämä oli siis asettunut raiteilleen. Silloin Jumalan johdatus astui kuvaan mukaan.

Kämppäkaverikseni muutti uskovainen nainen. Markku alkoi kysellä häneltä uskonasioista, ja minä pelkäsin, että ei kai se vaan meinaa tulla uskoon. Lainasin kämppäkaveriltani pari hengellistä kirjaa, ja silmäni avautuivat. Toisistamme tietämättä rukoilimme Markun kanssa pääsiäisenä 1980 hiljaisen rukouksen: Rakas Jeesus, minä haluaisin tulla uskoon, mutta minulla ei ole siihen voimaa.

Meni kaksi vuotta emmekä saaneet uskonelämästä eikä ravintolaelämästä mitään. Päätimme tehdä asialle jotakin. Rukoilimme johdatusta, ja tähän rukoukseen Jumala aina vastaa. Ymmärsimme, että Jeesus haluaa meidän antavan koko elämämme hänelle, ei vain sydämen puolikasta. Hän johdatti meidät Haapajärven helluntaiseurakuntaan, ja siitä tuli meidän rakas hengellinen kotimme.

Niin paljon olen Jumalalta näiden vuosikymmenien aikana saanut, etten vaihtaisi tätä mihinkään!