Nukketeatterit

ADAM JA EDAM

Höpsönhauska kuvaelma mukaellen paratiisioloja Aadamin ja Eevan elämästä. Näytelmä on muokattu nykyaikaan sopivaksi eli ei sovi tosikoille vain veitikoille. Roolit: Adam, Edam, käärme ja Jumala.

ARVOKAS

Jokainen ihminen on arvokas, koska Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen ja lähettänyt Jeesuksen jokaista varten. Jumala määrittelee Raamatussa jokaisen ihmisen arvokkaaksi tärkeäksi ja rakkaaksi - se on lähtökohta myös lähetystyölle.
Hahmot: Hamssu-hamsteri, Finda-panda, Loikka-jänis ja ihminen (istuu avatun sanomalehden takana)

SANAT tämän linkin takana

DAAVID JA GOLJAT

Todenperäinen ja hauska kuvaelma Vanhan Testamentin tunnetusta kertomuksesta. Vaatii paljo rekvisiittaa ja tarvittavat nuket: Daavid, Goljat, Saul, Eliab, Isä

ITÄMAAN TIETÄJÄT

nukketeatteri (vapaasti kuvaellen) on Raamatun kertomukseen perustuva tarina siitä, miten Itämaan Tietäjät näkivät tähden ja matkustivat Herodeksen hoviin etsimään syntynyttä kuningasta.

KOLME PUUTA

on huikee tarina puista, jotka haaveilevat tulevaisuudestaan. Näytelmään vaaditaan paljon rekvisiittaa ja sen toteuttaminen on mahtava haaste.

LIISA JA PUHUVA KIRJA

ELÄMÄN LEIPÄ

on evankelioiva nukketeatteri esitys, jossa Liisa-käsinukke ja Raamattu keskustelevat. Rekvisiittana voisi olla keittokirja Liisan kädessä.

LIISA JA PUHUVA KIRJA

HYVÄ PAIMEN

on evankelioiva nukketeatteri esitys, missä Liisa-käsinukke ja Raamattu keskustelevat. 

LIISA JA PUHUVA KIRJA

MAAILMAN VALO

on evankelioiva nukketeatteri esitys, missä Liisa-käsinukke ja Raamattu keskustelevat. 

Tässä linkissä ÄÄNET

Tässä tämän nukketeatteriesityksen amatöörinäytös kerran kesäleirillä.

LIISA JA PUHUVA KIRJA

OVI

on evankelioiva nukketeatteri esitys, missä Liisa-käsinukke ja Raamattu keskustelevat. Rekvisiittana voisi olla Liisan kädessä avainnippu.

Tässä linkissä ÄÄNET

Tässä tämän nukketeatteriesityksen amatöörinäytös kerran kesäleirillä.

LIISA JA PUHUVA KIRJA

TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ

on evankelioiva nukketeatteri esitys, missä Liisa-käsinukke ja Raamattu keskustelevat. Rekvisiittana voisi olla kartta Liisan kädessä.

Tässä linkissä ÄÄNET

LIISA JA PUHUVA KIRJA

VIINIPUU

on evankelioiva nukketeatteri esitys, missä Liisa-käsinukke ja Raamattu keskustelevat. Reksvisiittana Liisalla voisi olla viherkasvin oksa taikka muovikukka.

Tässä linkissä ÄÄNET

Tästä linkistä voit katsella tämän nukketeatterin esityksen kerran kesäleirillä.

LIISA JA PUHUVA KIRJA

YLÖSNOUSEMUS JA ELÄMÄ

on evankelioiva nukketeatteri esitys, missä Liisa-käsinukke ja Raamattu keskustelevat.

LUOMINEN

Nukketeatteri näytelmä maailman luomisesta sekä Aadamin ja Eevan alkutaipaleesta. Vaatii paljon rekvisiittaa, jotta esityksestä saa näyttävän. Kesto noin 15 min.

https://drive.google.com/drive/folders/1KJP_EPNrziOaJVEehD74Lql5FIB5ToF3

RAAMATUNKÄÄNTÄJÄKSI NYT

TAUSTAA: Raamattu omalla äidinkielellä on suomalaisille lapsille itsestäänselvyys. Maailmassa on käytössä noin 7.000 eri kieltä. Vain 554 kielelle on käännetty koko Raamattu

TAVOITE: Lapset ymmärtävät, että Raamattu täytyy kääntää kaikille kielille, että ihmiset voisivat lukea sitä omalla äidinkielellään. Raamatunkäännös työtä voi tehdä heti - rukoilemalla.

Hahmot: Bitti-orava, Loikka-jänis ja Finda-panda. Näytelmän voi esittää Fida-Kids -käsinukeilla

ADAM JA EDAM NÄYTELMÄN SANAT

Adam: No missä ne nyt taas on...? .... On se kumma kun ei tässä paratiisissa mikään pysy tallessa. Edam, mihin sä olet laittanu mun viikunapuun lehdet? Taaskaan ei ole mitä pukis päälleen...

Edam: Siellä ne on missä ennenkin, ota silmä käteen ja katso! Mokomakin - aina pitäis passata, riittää kun joutuu silittämään toisen viikunanlehtiä päivästä toiseen.

Adam: No, mistä sitä tietää minkä puskan juurelle ne on tänään viikattu! Aina se vaihtaa järjestystä.

Edam: Mä en kestä tuota miestä, onneks niitä ei ole useampia. Taidan lähteä lenkille, pakko päästä hieman tuulettumaan.

Lähtee juoksemaan...

Tulee puun luokse...

Käärme: Psssst! Pssssst! Seisahdu kaunis tyttö hetkeksi. Tähän puun varjoon lepäämään.

Edam: Kukas sinä olet?

Käärme: Olen vain sellainen myyntiedustaja, tässä olisi ilmaiset maistiaiset, sanoisinko erikoistarjous, yksi omppu kahden hinnalla.

Edam: Ovatpa tosiaan kauniita ja herkullisen näköisiä, vaan meilläpä ei ole lupa syödä tämän puun hedelmiä, sorry vaan.

Käärme: Höpsistä, tottahan kaikissa ruuissa on hieman lisäaineita joita pitää varoa, mutta on ihan turha uskoa kaikkia lausuntoja. Sitäpaitsi näissä on tämän kevään muotiväri ja haluaisin huomauttaa, että tarjous on voimassa vain rajoitetun ajan.

Edam: No jospa nyt sitten maistaisin tämänkerran (syö). Kain ole hiljaa! Ompas tosiaan maukasta. Taidampa huutaa Adaminkin syömään.... ADAM, syömään!

Adam: Jokos ruoka on valmista? ..... Hei kuules, tuohan on kiellettyjen ruokien listalla.

Edam: Ota vaan, tää on tosi hyvää ja tuntuu ihan kuin näkisi asiatkin jotenkin uudella tapaa.

Adam: No jos kerran sinäkin, niin kaipa minäkin uskallan maistaa (syö).

Jumala: Adam, joudut lähtemään paratiisista, koska söit kielletyn puun hedelmää.

Edam: Voi hyvänen aika, miten tässä nyt näin kävi? 

Adam: No pakkoko sun on aina juosta niiden tarjousten perässä?

Edam: Älä huuda aina mulle, yhyyy.

Adam: No, älähän nyt, eiköhän ne asiat tästä vielä muutu, tuskin Jumalakaan jaksaa olla kovin pitkään vihanen, jos me yritetään parantaa tapamme.

Edam: Mä luulen että tää johtuu siitä, että yhteiset rukoushetketkin ovat jo monena päivänä unohtuneet. Mistä meille nyt löytyy koti ja mihin me nyt mennään.

Adam: Mennään kuitenkin yhdessä, se on tärkeintä.

Laulu:

Edam: No, minne sinä menet?

Adam: Jos mentäs ensin tonne avioliittopäiville, sieltä vois löytyä viikon vinkki.

Edam: Mennään sitten äkkiä, Manninen ei taida tykätä myöhästelystä.

ARVOKAS NUKKETEATTERI/NÄYTELMÄN SANAT

Hamssu (huolissaan): Millainen minä olen? Olenko tyhmä? Millaiset posket minulla on?
Finda: Hei Hamssu!
Hamssu: Hei Finda! Millainen minä olen? Millaiset korvat minulla on?
Finda: Ruskeat tai ehkä punertavat.
Hamssu: Entä silmät?
Finda: Pyöreät, suuret ja mustat.
Hamssu: Onko se nyt ihan varma? Onko se aivan varmasti totta?
Finda: Minun mielestäni ainakin siltä näyttää.
Hamssu kurkistaa uutisia sanomalehdestä.
Hamssu: Oho! (lukee) "Suu-ri-pos-ki-set hamsterit ovat parhaita jalkopallonpelaajia." Onko minulla suuret posket? Vai pienet posket? (Pullistelee poskiaan ja katsoo toista lehden sivua.) Tällä sivulla lukee näin: "Pie-ni-pos-ki-set hamsterit tekevät parhaiten maaleja jalkapallossa." Ristiriitaista. Millainen minun pitäisi olla?
Loikka loikkii paikalle.
Loikka: No mutta hei Hamssu!
Hamssu: Loikka, millainen minun pitäisi olla? Millainen minä olen?
Loikka: Ensinnäkin sinulla on siniset mantelinmuotoiset silmät ja...
Hamssu (keskeyttää): Voi ei. Sinä sanot aivan eri tavalla kuin Finda. Millainen minä oikeasti olen?
Loikka: Eikö sinulla ole peiliä?
Hamssu: E-ei.
Loikka: Katsopa tästä (näyttää peiliä).
Hamssu: Oh. Nyt minä näen!
Loikka: Peili näyttää millainen olet.
Hamssu: Tosiaan.
Loikka: Sinun ei tarvitse koko ajan kysellä toisilta.
Hamssu: Totta!
Kaikki peilailevt ja nauravat peilin edessä.

Ihminen: (nousee sanomalehtensä takaa). Jumalan Sana Raamattu on niinkuin peili (laita suuri peili Raamatun päälle). Tavallisesta peilistä näemme minkänäköisiä me olemme, ihan oikeasti - ei vain sitä miltä me näytämme. "Raamattu-peili" kertoo meille että me olemme oikeasti Jumalalle arvokkaita rakkaita ja tärkeitä, Jumala on meidät luonut ja lähettänyt Jeesuksen meitä varten. Sinä olet arvokas ja minä olen arvokas. Jokainen ihminen on arvokas.

DAAVID JA GOLJAT NÄYTELMÄN SANAT

Kohtaus 1.

Kertoja: Tämä on Raamatun kertomus Daavidista ja Goljatista. Daavid oli Iisai-nimisen miehen nuorin poika, josta varttui aikanaan Israelin kuningas. Hän oli nimittäin Jumalan mielen mukainen mies. Goljat taas oli lähes kolmimetrinen kaksintaistelija Filisteasta. Goljatin haarniska jo pelkästää painoi 80 kiloa eli normaalin miehen paino. Israelilaiset ja filistealaiset olivat taistelleet jo useita kertoja aikaisemminkin, mutta israelilaiset olivat tähän asti Jumalan avulla voittaneet.

(Daavid paimenessa, lampaat määkivät.)

Daavid: Kylläpä väsyttää, aika kulkee kyllä hitaasti lampaita paimentaessa, vois kyllä olla vähän enemmän äksöniä. No toisaalta olihan ne sudetkin jotain, mutta lähtivät kyllä liukkaasti karkuun, kun saivat muutaman kiven peräänsä mun lingostani.

(Daavid ja Iisai kotona.)

Iisai: Daavid tulepas tänne!

Daavid: No mitä nyt isä?

Iisai: Veljesi ovat siellä sodassa filistealaisia vastaan, käy sinä viemässä heille vähän pizzaa, ja tarkistamassa, että he kaikki ovat kunnossa.

Daavid: Ai jaha, oonko mä joku ihmeen pizzalähetti? Aina nuorinta juoksutetaan passaamaan vanhempia velipoikia. Mä oon ollu koko päivän noitten lampaitten perässä ja ne vain katselee kun keihäät lentelee.

Iisai: Joo-o, mutta sulla kun tuntuu tuota energiaa riittävän ja sitäpaitsi siellä on parempi harjoitella linkosi kanssa, tää pihapiiri on vähän huono siihen. Toisaalta niin kauan kuin asut minun talossani minä määrään mitä sinä teet.
Daavid: No luulisi niitten isojen miesten nyt osaavan huolehtia itsestään. Eiköhän ne jotain syömistä siellä itsellensä löydä.
Iisai: Kyllä se nyt on parasta että lähdet sinne paikan päälle tarkistamaan että ovat kunnossa. Ja ei siitä ruoastakaan siellä tiedä... Ovathan he sitä paitsi rakkaita poikiani, ihan niin kuin sinäkin Daavid.

Daavid: Hoh hoijaa, aina sama laulu… no pakko kai se on sitten mennä… no pääsenpähän ainakin hyvälle paikalle seuraamaan taistelua. On se sentään vaihtelevampaa, kuin lampaiden paimentaminen.

Kohtaus 2.

(Daavid tulee näyttämölle.)

Daavid: Vai en muka saisi harjoitella pihassa lingon kanssa, ha-ha-haa meikäläinen on Israelin paras lingon käsittelijä. Katsokaaa tätäkin! (Daavid pyörittää linkoa. Tämän jälkeen kuuluu kaamea kilinä ja vihainen älähdys.)

Naapuri: Kuka ketale uskaltaa häiritä kauneusuniani? (Naapurin emäntä nousee ylös suihkumyssy päässä ja teepussit silmillä, puiden nyrkkiä Daavidin suuntaan.)

Daavid: Ho, ho, mitenkäs se nyt nuin paljon meni ohi, viimeks se sattui just kohdalleen.

Naapuri: Odotahan kun saan sinut käsittelyyni!

Daavid: Sen verran on kerinnyt linkohommista kokemusta karttua, että nyt lienee parasta ottaa jalat alle. Seonmoro! (Daavid poistuu paikalta juosten.)

Naapuri: Vielä minä sinut höyhennän senkin! (Naapuri jää heristelemään nyrkkiään.)

Kohtaus 3.

Kertoja: Tähän asti Daavid oli todellakin paimentanut perheen lampaita kedolla. Hän lähti jännittyneenä katsomaan minkälaista sotiminen onkaan. Israelin sotilaat olivat levittäytyneet vuorille, filistealaiset toiselle vuorelle ja heidän välissään oli laakso. Löytääköhän Daavid veljensä?

Daavid: Missä ihmeessä ne veljet täällä piileksivät. Porukkaa on kuin meren mutaa… (katselee ympärilleen, tähystää veljiään) - Hei Eliab! Siellähän sinä olet!
Eliab: Daavid! Onpas mukava nähdä sinua! Ja pizzaakin toit. Hyvä hyvä, meillä onkin jo kova nälkä. (Katsoo laatikkoon) Mutta mitä ihmettä! Tässä pizzassahan on tonnikalaa. Mä kyllä tilasin kinkku-juustopizzan.
Daavid: Hei älähän nyt. Minä olin kuin mikäkin pahainen pizzalähetti ja raahasin nämä lätyt kotoa asti. Ja sitten ei kelpaa. Häh? On siinäkin isoveli.

(Goljat tulee näyttämölle.)

Goljat: Hei te kirpunkokoiset käppänät siellä alhaalla! Höristäkäähän niitä pieniä kukkakaalikorvianne tänne päin. (Goljat seisoo uhkaavan näköisenä.)

Ensimäinen israelilainen: Ku- ku-ku-kuka toi liikkuva lihatiski oikein on?

Toinen israelilainen: Toihan on se filistealainen kaksintaistelija, kolmemetrinen Goljat.

Ensimmäinen israelilainen: No toi heppu on ainakin ollut ruoka-aikaan kotona!

Toinen israelilainen: Joo, ja on näköjään syönyt muutakin kuin äidin kaurapuuroa.

Goljat: Kaikki israelilaiset on samanlaisia jänishousuja, ei niistä ole mihinkään, kaikkein vähiten taistelemaan. Meikäpoika syö tollasia vellihousuja aamiaiseksi. Hah hah hah. Eikö teistä rippakintuista ole vieläkään vastusta? Valitkaa nyt joukostanne mies, joka tulee tänne minun luokseni. Jos hän voittaa minut, niin meidän kansamme on teidän palvelijoitanne. Mutta jos MINÄ voitan, kuten tulee tapahtumaan, niin te palvelette meitä.

Daavid: Melkoinen suuri suu tuolla vihollispuolellanne. No, kuka on hänen vastustajansa?
Eliab: Tuota… ei oikein vielä kukaan, katsos kun… kun meillä ei ole samankokoluokan vastustajaa paikalla.

Daavid: Vai ei kukaan? Minähän voisin vaikka tehdä asialle jotain. Hmmm…

Eliab: Ei veli hyvä sellainen käy päinsä. Sinähän olet heiveröinen ja väriset aina kuin haavanlehti kun näet vaikkapa sen vanhan naapurin tädin. Et SINÄ voi tulla tänne ja ruveta yht’äkkiä sotimaan. Mene vain sinne kotiin työsi pariin, lampaita laskemaan.

Kohtaus 4.
Kertoja: Daavidin puheet kantautuivat myös Israelin kuninkaan Saulin korviin, joka johti Israelilaisia sotajoukkoja. Hän halusi nähdä minkälainen mies sanoo voittavansa Goljatin.

Saul: Vai sinä olet se joka kuulemma haluaa taistella Goljatia vastaan? Tulepas tänne niin katsotaan mistä sinut on tehty.

Daavid: Älkää nyt hyvät ihmiset yhtä Goljatia säikähtäkö. (Menee Saulin luokse)
Saul: (Koittaa Daavidin lihaksia) Ei, ei, ei, ei, eihän sinusta ole mihinkään. Kätesikin ovat kuin teepussin narut. Goljatin ei tarvitse kuin puhaltaa ja sinä olet jo nurin. Sinä olet vasta nuori poika ja Goljat on kokenut sotamies.
Daavid: Lampaita paimentaessa kohtasin vaaroja jos jonkinlaisia, ja Jumala piti minusta kyllä huolen. Kerrankin riistin lampaan leijonan hampaista. Siinä samassa tuli kyllä riistettyä leijonan henkikin. Jumala on siis varmasti voimallinen antamaan minulle voiton myös tuosta filistealaisesta mahtailijasta.

Saul: No olkoon. Mene siis, mutta ota päällesi minun sotavarusteeni.

Daavid: Ehei en minä voi niitä ottaa. Nehän painavat kuin synti. Eikä niitä ole minulle tarkoitettu. Minulle riittää Jumalan läsnäolo ja oma kivilinkoni sekä tämä sauva.

Saul: Olkoon siis Jumala kanssasi.

Kohtaus 5.

Kertoja: Daavid lähti Saulin luota luottaen siihen, että Jumala oli taistelussa hänen kanssaan. Saul kuitenkin epäröi mielessään ja puntaroi Daavidin voittomahdollisuuksia. Katsotaan miten todella tapahtui.

Goljat: No niin, näkyykös niitä haastajia. Ei näy ei. Koittakaahan nyt ryhdistäytyä siellä!

Daavid: Tässähän minä olen. Tulin haastamaan sinut.

Goljat: Ha- ha- ha –ha. Sinä! Ha-ha haa. Katsokaa nyt kaikki tuota rääpälettä. Ei sinusta taida olla mihinkään. Kävelykeppiäkös jo tarvitset vaikka oletkin vasta tuommoinen räkänokka. Onko maitohampaat jo irronneet? Eipä taida teidän jumalatkaan olla hereillä, kun ette uskalla tulla minua vastaan.

Daavid: Hei äläs nyt. Tämä on paimensauvani ja kyllä rautahampaat ovat tulleet jo maitohampaitten tilalle. Taitaa itselläsi olla näöntarkastuksen paikka, kun et sen vertaa erota. Tänään loppuu sinun suuret pilkkapuheet meidän Jumalasta, joka kyllä sotii meidän kanssamme, vielä tulet sen tuntemaan Israelin Jumalan Herra Sebaotin.

Goljat: Melkoinen suunsoittaja tuollaiseksi rääpäleeksi. Ei kai siinä sitten muuta kuin taistelu alkakoon. Kohta saa ikenet ruveta ihmettelemään, että mihin ne hampaat katosivat… heh heh.

Daavid: Selvä se, katsohan tätä (pyörittää linkoa)

Goljat: Ai mitä, missä? (kivi osuu Goljatiin) Aijai, jipi jipi jipi, pää pipi. (kaatuu jymähtäen maahan)
Daavid: Sen pituinen se. Sanoinhan minä että Jumala pitää meistä huolen, olimmepa kuinka pieniä ja heikkoja tahansa!

Kertoja: Todellakin, Jumala oli taas kerran uskollinen Israelia kohtaan. Hän ei jättänyt Israelin kansaa pulaa, vaan auttoi heitä jopa toivottoman tuntuisessa tilanteessa. Hän on luvannut olla aina myös meidän kanssamme ja Jumalan lupaukset eivät koskaan petä, vaikka tuntisimme itsemme pieniksi ja heikoiksi. Jumala tahtoo auttaa meitä tänäänkin, Hänen avullaan selviämme vaikeistakin tilanteista.

LIISA JA PUHUVA KIRJA jakso: ELÄMÄN LEIPÄ

Liisa: Yritin kirjottaa ylös mummon leipäohjeen:

600 ml vettä

1 Kilo venhnäjauhoja

1 tl suolaa

1 paketti hiivaa.

Anna kohota ja paista sitten tunti leivinuunissa.

Onnistuisiko minun leipoa itse oikeaa leipää? Täytyy ottaa siitä selvä ja kokeilla heti.

Oletteko koskaan leiponut itse leipää? Se on hauskaa.

Varsinkin jos vatsa kurnii nälästä niinkuin minulla..

Olisi hauskaa leipoa itse kaikenlaista leipää:

Näkkileipää, reikäleipää (Liisa !!), täysjyväleipää, perunarieskaa, (Liisa !) sekaleipää, hapanleipää, sämpylöitä

Kirja: Liisa? (Hmm) Puhutko ruuasta ?

Liisa: En, vaan leipomisesta. Mutta tottapuhuen vatsani kurnii.

Kirja: Tiesitkö, että monella ihmisellä tässä maassa on kova nälkä, monet ovat kuolemaisillaan nälkään?

Liisa: Miten niin? Isän vatsa on iso kumpu ja Marja-täti on aina dieetillä, muuten hän lihoo liikaa, äidistä puhumattakaan.......

Kirja: Äsh. Minä puhun nälästä, joka on ihmisen sisällä..

Liisa: Juu, mä tiedän, nälästä sisällä vatsassa.

Kirja: Ehei, ei vatsassa.

Liisa: Missä sitten?

Kirja: Sydämessä!

Liisa: Nälkä sydämessä? Miten sen huomaa?

Kirja: Vaikka ihminen omistaisi kaiken tässä maailmassa, häneltä puuttuisi silti vielä jotain. Luoja on pannut jokaisen ihmisen sydämeen Jumalan tuntemisen nälän. Jumalan leipäohje on kirjoitettuna minussa:

Liisa: (Lukee puhuvasta kirjasta) Jeesus sanoo: Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun tyköni, ei ole enää koskaan nälissään ja joka uskoo minuun, ei ole enää koskaan janoissaan. Jeesus tyydyttää sydämen nälän? Nyt taisinkin löytää maailman tärkeimmän ohjeen!

LIISA JA PUHUVA KIRJA jakso: HYVÄ PAIMEN

Liisa: (laskee) 80,81,98,99, sata, MINÄ TULEN!

Kirja: Hei, etkö sinä osaa laskea oikein?

Liisa: Miten niin?

Kirja: 81n jälkeen tulee 82 eikä 98!

Liisa: Eikai sillä ole väliä, jos unohtaakin välistä muutaman luvun?

Kirja: Joskus sillä on hyvinkin väliä. Minussa on kertomus paimenesta, jolla oli 100 lammasta. Eräänä päivänä hän kadotti yhden niistä.

Liisa: No, sitten hän osti itselleen varmaan uuden lampaaan markkinoilta.

Kirja: Ei, paimen oli kovasti huolissaan lampaan kohtalosta, koska hän rakasti jok ikistä lammasta. Hän jätti ne 99 talliin ja etsi kadonnutta, kunnes löysi sen.

Liisa: Ihan totta? Sepä oli hienosti tehty siltä paimenelta! Kadonnut lammas oli varmaan samanlainen jääräpää kuin minä.

Kirja: Ehkä. Jumala haluaa sanoa meille, kuinka syvästi hän rakastaa jokaista ihmistä, niin kuin Hyvä Paimen rakastaa lampaitaan. Jos hän kadottaa niistä yhdenkin, hän etsii kunnes löytää sen jälleen.

Liisa: Sittenhän jok ikinen ihminen on Jumalalle tärkeä.

Kirja: Niin, jokainen ihminen on on hänelle todella tärkeä ja rakas. Lue itse!

(lukee puhuvasta kirjasta)

Liisa: Jeesus sanoi: Minä olen Hyvä Paimen. Hyvä Paimen antaa henkensä lampaiden edestä. Ajatella, siinäpä paimen, joka rakastaa jääräpäitäkin!

LIISA JA PUHUVA KIRJA jakso: MAAILMAN VALO

Itkevä tyttö

Liisa: Elämä on surkeaa!(itkee ääneen)

Kirja: Mikä sinulla on hätänä?

Liisa: Mä olen niin yksin..

Kirja: Kuinka niin?

Liisa: Paras kaverini muutti eilen pois toiseen kaupunkiin, viikonloppuna polkupyörä meni rikki, ja hamsteri sairastaa.. (katsoo ylös) Mutta kuka sinä oikein olet?

Kirja: Minäkö? Minä olen Puhuva Kirja.

Liisa: Niinkö? Mikä se sellainen oikein on? Tarkoitan.. mistä sinä puhut?

Kirja: Haluatko tietää sen todella?

Liisa: Tietysti!

Kirja: Puhun: Sanoja, jotka ovat totta, Sanoja, jotka lohduttavat murheellisia, Sanoja, jotka parantavat mielipahan, Sanoja, jotka tekevät iloiseksi, Sanoja, jotka pelastavat.

Liisa: Oi, ensimmäinen kerta kun kuulen sellaisesta... Saanko katsoa sinuun sisälle?

Kirja: Tottahan toki. Kaikki, jotka tutkivat ja rakastavat minua, oppivat tuntemaan Jeesuksen.

Liisa: Hei, sä saat uteliaisuuteni heräämään! Mitä täällä oikein sanotaan? (lukee puhuvasta kirjasta) Jeesus sanoo: Minä olen maailman valo, joka seuraa minua ei kulje enää pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. Vielä kerran. (toistaa jakeen) Siellä, missä valo loistaa on hyvä olla. Minä en pidä pimeästä! Minä tarvitsen valoa elämään. Mutta mihin minä panen sinut?

Kirja: Ota minut mukaan ja lue minua. Ala etsiä Jeesusta, niin sinäkin saat valon sydämeen!

LIISA JA PUHUVA KIRJA jakso: OVI

Liisa: Ei ketään kotona! (yrittää avata ovea avaimella, joka on nipussa) Mikä näistä on oikea?

Kirja: Avain unohtui sisälle, vai?

Liisa: Tavallaan. Otin kiireessä väärän nipun. Taidan yrittää mennä ikkunasta, ehkäpä kellarissa on yksi on raollaan!

Kirja: Niin kuin varas, vai? Voisit periaatteessa odottaa isoa veljeä, hän tulee varmaan kohta kotiin koulusta.

Liisa. Se kai on parasta. Jos kiipeän ikkunasta, ohikulkijat saattavat soittaa vaikka poliisit paikalle. Minun on kai tosissaan odotettava. Hei, löytyykö sinusta ohjeet, kuinka ovi avataan ilman avainta?

Kirja: Totta kai! Mutta ei kuinka pieni tyttö saa kotioven auki.

Liisa: Minkä oven sitten?

Kirja: Elävän oven! Lue itse!

Liisa: Elävä ovi? Sinä teet minun uteliaaksi. Mitä täällä sanotaan?

(Lukee puhuvasta kirjasta)

Jeesus sanoo: Minä olen lammasten ovi. Joka menee minun kauttani sisään, on turvassa! Voi, miten sen oikein toimii? Kenellä on Jeesus-oven avain. ?

Kirja: Avainta ei tarvita, Jeesus-ovi on auki. Monet tietävät sen, mutta harvat menevät todella sisään!

Liisa: Kari-setä kertoo aina siitä, että kun ihminen kuolee ja tulee taivaan portille, siellä seisoo Pietari ja päästää vain tietyt ihmiset sisälle.

Kirja: Se on ihmisten mielikuvituksen keksintöä, eivät minun sanojani. Sinun täytyy mennä jo eläessäsi Jeesus-ovesta sisälle. Kuoleman jälkeen on myöhäistä !

Liisa: Eikös sitten voisi yrittää vielä ikkunan kautta?

Kirja: Ei, siinä tapauksessa olet vieras ja varas. Nyt ovi on avoimena edessäsi. Se, joka menee Jeesus-ovesta sisään, saa puhtaan sydämen ja kaikki pahat teot anteeksi. Kaikki, jotka eivät mene oven kautta, jäävät pimeään. Tule sisään !

Liisa: Sepä kuulostaa hyvältä. Minä ainakin haluan mennä oikean oven kautta sisään! En halua elämäni olevan likainen, minä haluan Jeesuksen puhdistavan sen.

LIISA JA PUHUVA KIRJA jakso: TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ

(Liisa kartta kädessä)

Liisa: Tässä on kartta. Se auttaa minua löytämään tien. Haluaisin käydä kirjeenvaihtokaverini luona Lappeenrannassa. Huh, kylläpä täällä on paljon teitä. Kaikki eivät johda Lappeenrantaan. Huh huh. Täytyy olla aika nero, että löytää juuri oikean tien. Hei, tämä suunta on oikea. Tuolla on Lappeenranta. Sehän löytyi helposti.

Kirja: Hei, Liisa. Joko löysit oikean tien?

Liisa: Joo, löysin!

Kirja: Minussakin kerrotaan paljon tiestä ja päämäärästä. Haluatko lukea?

Liisa: Varmasti!

Kirja: Avaa minut ja lue!

Liisa: (lukee Puhuvasta Kirjasta)

Jeesus sanoo: Minä olen tie, totuus ja elämä. Kukaan ei pääse isä luokse muuta kuin minun kauttani. Hei, minäkin haluan Taivaan Isän luokse!

Kirja: Miten aiot päästä hänen luokseen? Millä tiellä olet?

Liisa: Minä yritän olla kiltti ja tottelevainen ja yritän tehdä kaiken oikein. Jos teen virheen, pyydän anteeksi. Mutta se alkaa käydä vähitellen voimille. Eikä se onnistu läheskään aina. Välillä teen aika pahoja asioita !

Kirja: Oletko pyytänyt Jeesusta tulemaan elämääsi?

Liisa: Minä yritän kovasti.

Kirja: Niinhän sinä kerroitkin jo.. Mutta tarkoitan aivan muuta. Jeesus voi tehdä sinusta rehellisen, eikä sinun tarvitse enää teeskennellä olevasi hyvä. Hän pesee sinun sydämesi puhtaaksi ja antaa sinulle iankaikkisen elämän jo nyt. Sinun ei tarvitse yrittää sitten niin kovasti. Jeesus antaa sinulle Pyhän Hengen voimaksi. Sillä tavalla kaikki sujuu helpommin matkalla Taivaan Isän luokse. Minussa kerrotaan siitä lisää!

Liisa: Minä haluaisin niin mielelläni uskoa tuolla tavalla, on niin vaivalloista yrittää itse tehdä itseään paremmaksi kuin mitä on. Mutta miten minä pääsen sille sinun neuvomalle tielle?

Kirja: Usko minun sanaani ja luota Jeesukseen. Jeesus on tie Jumalan luo..

Liisa:. Sinäpä rohkaiset minua! Mutta miten sitä voi uskoa oikein?

Kirja: Se on aivan helppoa. Ala rukoilla Jeesusta ja usko siihen, mitä minä sanon sinulle!

Liisa: Aivan varmasti! „Jeesus, onpa hyvä, ettei minun tarvitse yrittää tehdä kaikkea itse. Tee minun sydän puhtaaksi ja anna Pyhä Henkesi minun sydämeen.“

LIISA JA PUHUVA KIRJA jakso: VIINIPUU

(Liisa pitää tekokukkaa kädessä.)

Liisa: Tämä on minun oma kukkani. Olen kasvattanut sen itse siemenestä. Äiti sanoi, että se tarvitsee kolme asiaa: multaa, valoa ja vettä.

Kirja: No kuinka sinun kukkasi oikein kasvaa?

Liisa: Niin, ensiksikin sillä on juuret, sitten sillä on varsi ja lehtiä. Ja jonakin päivänä se alkaa kukkia. Ja kukista kehittyy aikanaan hedelmiä.

Kirja: Mikä osa kukasta on tärkein?

Liisa: Tietenkin hedelmä, selvä se! Se maistuu hyvältä. Hei, hetkinen, ehkä se ei ole sittenkään, vaan varsi. Varsi kannattaa hedelmää., Ilman vartta ei olisi hedelmääkään, selvä se!

Kirja: Ja varsi taas ei pysyisi pystyssä ilman juuria, jotka ovat syvällä mullassa. Mutta mikä osa on tärkein?

Liisa: Kaikki osat! Kukka kukoistaa vain silloin, kun sen kaikki osat toimivat!

Kirja: Täsmälleen! Ilman juuria kukka ei voi elää, ilman kukkaa ei synny hedelmää. Jos leikkaat kukasta lehden pois, se kuihtuu yksin. Jos poimit hedelmän, se alkaa näivettymään ilman yhteyttä kasviin.

Liisa: Sinä et varmaan halua puhua vain kukista. Tunnen sinua jo sen verran. Sinulla on varmasti kertomus!

Kirja: (nauraa) ..Niin, lue itse!

(lukee puhuvasta kirjasta)

Liisa: Jeesus sanoo:“minä olen viinipuu ja te olette oksat. Joka pysyy minussa ja minä hänessä, se kantaa paljon hedelmää. Ilman minua ette voi tehdä mitään.“ Hei, ilman Jeesusta ei voi edes uskoa kunnolla Jumalaan.

Kirja: Täsmälleen! Kaikki kuuluu yhteen. Hyvät hedelmät voivat kasvaa vain, jos elää yhteydessä Jeesukseen.

Liisa: Äiti sanoo aina, että minä olen aivan mahdoton ja hän saa kohta hermoromahduksen minun kanssani.

Kirja: (nauraa) Usko pois, sinä voit muuttua. Anna Jeesuksen hallita sinun sydämessäsi, hän saa Hengen hedelmän kasvamaan elämässäsi, rakkauden, ilon, kärsivällisyyden, ystävällisyyden. Joka päivä hedelmä kasvaa vähän lisää. Pian äitisi näkee, että sinä muutut, eikä hänen tarvitse saada hermoromahdusta.

LIISA JA PUHUVA KIRJA jakso: YLÖSNOUSEMUS JA ELÄMÄ

Liisa: Moi, sinäkö taas?

Kirja : Hei, Liisa. Mitä sinulle kuuluu?.

Liisa: Eipä ihmeellistä. Mua mietityttää muutama juttu. Varsinkin illalla vuoteessa.

Kirja: Ajatteleminen kannattaa aina.

Liisa: Minun pitää aina ajatella Karia, hänellä on korkea kuume. Minua pelottaa, että hän saattaa kuolla pian.

Kirja: Ei kuumeeseen yllensä kuole. Karilla on varmaan flunssa. Hän saa varmasti lääkäriltä hyvää lääkettä –ja ensi viikolla hän on terve ja voi mennä taas kouluun.

Liisa: Sanopas, löytyykö sinusta tietoa kuolemasta?

Kirja: Tottahan toki! Lue itse!

Liisa: Jeesus sanoo: Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut! Elää, vaikka olisi kuollut. Hei, miten se on mahdollista? Kuollut on kuollut.

Kirja: Niin. Mutta Jeesus voitti kuoleman. Näin lukee minussa.

Liisa: Wau. Jeesus voitti kuoleman. Jeesus ei kuole siis enää koskaan ja elää aina.

Kirja: Kyllä. Ja Jeesus antaa iankaikkisen elämän kaikille, jotka uskovat häneen. Etsi sitä!

Liisa: Nyt sä teit minut uteliaaksi. Mistä minä voin alkaa etsimisen?

Kirja: Minusta. Lue minua, minä opetan sinut tuntemaan Jeesuksen. Ota minut mukaan kotiin ja aloita vaikka Johanneksen evankeliumista.

Liisa: Voi kun kiva. Nyt minun ei tarvi illalla enää ajatella ja pelätä. Kiitos, Puhuva Kirja.

RAAMATUNKÄÄNTÄJÄKSI NYT -nukketeatterin vuorosanat

Loikka ryntää innoissaan paikalle.

Loikka (innokkaasti): Arvaa mitä Finda? Minä sain tänään oman Raamatun.

Finda (ihaillen): Vaaleanvihreät kannet!

Loikka: Tämä on minun ensimmäinen Raamattuni. Ostin tämän omilla rahoillani. Säästin tätä varten varmaan 1.000.000 viikkorahaa.

Finda: Aika pitkä aika.

Bitti saapuu paikalle kädessään lehtiö, josta katsoo lukuja.

Bitti: Tiesittekö, että maailmassa on noin 500 miljoonaa ihmistä, joilla ei ole omaa Raamattua. Loikka (säikähtäneenä): Voi ei minä menen heti viemään tämän Raamatun niille! (Lähtee nopeasti.)

Finda: Loikka, odotan nyt! Eivät he voi lukea sitä, koska he eivät osaa suomen kieltä.

Loikka: Sitten minä vien heille sellaiseen Raamatun, joka he osaavat lukea.

Bitti: Sellaista Raamattua ei vielä ole. Maailmassa on yli 3.000 eri kieltä, joilla ei ole vieläkään ole yhtään Raamatun osaa!

Loikka: Mutta sehän on epäreilua!

Bitti: Niin on. Siksi monet ihmiset ovatkin lähteneet vieraisiin maihin kääntämään Raamattua ja luomaan kirjakieltä, jos sitä ei vielä ole ollut. Näitä ihmisiä kutsutaan Raamatunkääntäjäksi.

Loikka: Minäkin haluan olla Raamatunkääntäjä!  Nyt heti! Minä menen sinne vieraisiin maihin, että kaikki saavat Raamatun omalla äidinkielellä. 

Fida: Odota, Loikka! Raamatunkääntäjä voi olla - rukoilemalla.

Loikka: Hyvä! Aloitetaan heti!

Finda: Auta Jeesus, että kaikille maailman kielillä saataisiin käännettyä Raamattu.

Bitti: Auta heitä löytämään oikeat sanat.

Finda, Bitti ja Loikka: Aamen!