Draamat

KÄDET

Vaikuttava kuvaelma siitä mitä Jeesus on tehnyt puolestamme ja että Hän etsii ja kutsuu vielä tänäkin päivänä. Roolit: kaksi henkilöä ja Jeesus.
 

Rooleissa kaksi henkilöä yleisöön päin seisoen, Jeesus heidän takanaan selin yleisöön.

Kädet sanan kohdalla levitetään kädet näkyviin kämmenet ylös.

Musiikki soi.

Kädet, Jumala antoi meille

kädet käyttääksemme niitä luovasti (soitetaan viulua, maalataan ilmaan tms.)

Kädet rakastaaksemme (halataan toisiamme)

Kädet antaaksemme (ojennan sinulle ja sinä otat minulle)

Kädet rakentaaksemme (rakennetaan – kannetaan esim. palikoita paikoilleen tms.)

Kädet suojellaksemme (sinä kyyristyt ja minä suojelen sinua)

Jumala antoi meille kädet, mutta me olemme käyttäneet niitä vääryyden aseina (levitetään kädet näkyviin)

Kädet, joiden piti rakastaa, nyt vihaavat (nyrkitään ja tyrkitään)

Kädet, joiden piti antaa nyt repivät itselleen (sinä kiskot minulta)

Kädet, joiden piti rakentaa, nyt tuhoavat (hajotetaan ”se” rakennelma)

Kädet, joiden piti suojella, nyt työntävät luotaan (minä tyrkkään sinut, jäät maahan kyyrylleen vähän peloissasi)

Mutta Jumala ei hylännyt kansaansa, vaan Hän lähetti maailmaan ainoan Poikansa, joka nosti langenneen ihmisen (Jeesus kääntyy ja lähtee kulkemaan rauhallisesti, Jeesus auttaa tyrkätyn ylös)

Mutta me naulitsimme nämä kädet ristiin, pilkkasimme Häntä ja huusimme – me emme tarvitse sinua, jätä meidät rauhaan. (Hyökätään Jeesuksen kimppuun, mukiloidaan ja naulataan ristille, osoitellaan ja ivataan ristille päin) Jumalan poika, kuoli (pää nuokahtaa kädet edelleen levällään) ja Hänet haudattiin.

Mutta Hän ei jäänyt hautaan, vaan Hän nousi kolmantena päivänä kuolleista ja Hän elää. (Jeesus herää, ja lähtee kulkemaan yleisön edessä). Tänäänkin Hän kulkee kaduilla ja kujilla ojentaen naulojen lävistämiä käsiää. Hänen nimensä on Jeesus.

Mitä sinä teet? Oletko kuin et näkisi Häntä, oletko kuin et kuulisi Häntä? Hänen rakkautensa ei muutu. Otatko sen vastaan vai käännätkö Hänelle selkäsi? (Jeesus kääntyy meihin päin vuorotellen, toinen ojentaa kätensä ja polvistuu, toinen torjuu ja kääntää selkänsä)

Mitä sinä valitset? Päätös on sinun käsissäsi.

TAAKANKANTAJAT

Kirjoittanut Irma Kontu

Draama perustuu Raamatunjakeisiin: Fil. 4:6-7 ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” Ps. 55:23 ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.”

Henkilöt: Kaksi taakankantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt)

Rekvisiitta: Musta reppu, jossa kivet ”synti, huoli, suru, pelko”, lisätäytteenä tyyny mustassa jätesäkissä. Punainen reppu, jossa ohuet kankaat punainen, keltainen, valkoinen ja lisätäytteenä valkoinen tyyny. Puinen iso risti ja kartonki ”Raamattu” Ps. 55:23 tekstillä.

 

Poika tulee raskas reppu selässään näyttämölle ja kävelee vaikertaen ympäri lavaa.

Poika: Voi, voi, miten minä nyt tästä selviän. Mua niin ahistaa, ku ne kiusaa mua koulussa. Äiti ja isäki vaan riitelee koko ajan, ne varmaan kohta eroaa. Telkkaristakin tulee vain huonoja uutisia. Mua niin pelottaa ja ahistaa. Vielä, jos mää jään kiinni karkkivarkaudesta, niin sitte mä en kyllä kestä. (kääntyy yleisöön päin) Miten tää elämä voi olla näin raskasta?

Lavalle tulee tyttö kevyt reppu selässään iloisesti rallatellen (tuo ristin lavan reunalle).

Tyttö: Hei, mikä hätä täällä on?

Poika: No, ku mua niin ahistaa, että miten tämä elämä voi olla niin raskasta ja vaikeeta.

Tyttö: No voi, onpa sulla raskas taakka kannettavana (katsoo pojan reppua)

Poika: (Huomaa tytön repun ja yllättyy) Hei, mutta sullahan on ihan yhtä iso taakka, miten sinä voit olla niin iloinen ja kevyellä mielellä? Tyttö: (Ottaa repun selästä ja avaa sen) Niin, minun reppu on täynnä rakkautta (vetää ulos punaista kangasta) ja iloa (vetää esiin keltaista kangasta) ja rauhaa (vetää esiin valkoista kangasta). Jos mulla tulee huolia tai muita taakkoja, niin vien ne aina heti tuonne Jeesuksen ristille (näyttää kädellään ristiin päin). Jeesus on luvannut kantaa kaikkien taakat, jotka tulee hänen luokse. (Sulkee repun ja laittaa takaisin selkään) Hei haluaisitko sinäkin viedä kaikki nuo sun taakat Jeesuksen ristin juurelle?

Poika: Joo, voitko sää auttaa mua? (menevät yhdessä ristin luokse ja ottavat painavan repun pojan selästä).

Tyttö: No, näytäppä mikä siellä repussa oikein painaa.

Poika: (Avaa repun ja ottaa kivet yksitellen ulos) Täällä on huolia (laittaa kiven ristin juureen) ja surua (kivi ristin juureen) ja pelkoa (kivi ristin juureen) ja syntiä, kaikki mun pahat teot, jotka mua painaa (kivi ristin juurelle). Jeesus, tässä sulle kaikki mun taakat ja kiitos ku oot luvannu kantaa ne mun puolesta. (Sulkee repun ja laittaa selkäänsä. Lähtevät yhdessä iloiten.)

Poika: Hei miten voi olla näin kevyt olo. Eihän mua ahdista enää ollenkaan.

Tyttö: Niin Jumalan sana toimii (ottaa ”Raamatun” ja lukee niin, että kansi näkyy yleisölle) Katso minun Raamatussa sanotaan ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen”.

Poika: Näytä mullekki (kääntää ”Raamatun” yleisöön päin ja lukee) ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen”.

Tyttö: Niin, ja muista aina viedä heti kaikki murheet Jeesukselle, ei niitä tarvi itse kantaa. Lähtevät iloisesti jutellen pois lavalta.