Tämän päivän annan Jeesukselle

Lukemattomia kertoja meidät laitetaan luopumisen paikkaan. Lukemattomia kertoja me luovumme, luovutamme. Lukemattomia kertoja tuomitsemme toisiamme. Silti se rakastava ote meistä ei irtoa.

Meitä koetellaan monella tavalla. Mitä lähempänä olemme Herraa, sitä enemmän tulee vaikeuksia, ongelmia, kiusauksia, sitä enemmän se maailmassa olvva pahan valta haluaa meitä harhauttaa. Silti maa on tasaisempi, mitä lähempänä olemme Golgatan ristiä.

Miksi alamme kiemurrella penkissä, kun saarnaaja sanoo sanan synti, miksi ajatus karkaa, kun on rukouksessa olon aika. Me rimpuilemme Herran rakastavassa otteessa, siinä mikä kiinnittää meidät Häneen. Meidän on oltava valmiita luopumaan aivan kaikesta. Niin että se suhde välillämme on yksinkertaisesti ihminen itse ja Jeesus.

Joskus joku voi joutua luopumaankin aivan kaikesta. Ihminen ikään kuin maalaa itsensä nurkkaan, ahtaa itsensä aivan siihen puristuksiin, kaiken muun avun ulottumattomiin. Tuossa hetkessä on totuus niin selkeä, että sokaistuneinkin on väistämättömän näkevä. Siinä on Herra. Hän haluaa meidän ymmärtävän, että Hän on, kuten Raamattu kertoo: Joh. 14:6 Jeesus vastasi "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani".

Ilman pehettä, ilman kotia, ilman menestystä, ilman rahaa, ilman ystäviä. Meidät vie pelastustielle ainoastaan henkilökohtainen usko Jeesukseen. Se ei tule omin voimin, ei teoilla, ei toistoilla, ei sunnnuntaisin, ei aamu- tai iltarukouksessa. Se tulee sinä hetkenä, kun luovutamme luovumme. Olemme paljaana kaikesta. Olemme Hänen edessään ja tunnustamme, ettemme yksin selviä. Että tarvitsemme ja janoamme henkilökohtaisesti kuulevamme, tuntevamme Jeesuksen rakkauden. Sillon rukous on meille rakas, silloin tiedämme, että Sana on annettu meille jokapäiväiseksi ravinnoksi. Saamme tuntea Pyhän Hegen läsnäolon.

Joka päivä meidän on valittava Jeesus että Hänen seurassaan haluamme elää. Hänen hyväksyntänsä meitä kohtaa, vaikka olemme kompuroineet tunkioilla, juhlineet vuoren laella, juopuneet valheista, tehneet vääryyttä ja valitettavasti teemme näin niin kauan kuin olemme tämän maan päällisessä elämässä. Tämän tunnustaminen on sitä, joka meidän on tehtävä. Hän haluaa meidän olevan kiinni Hänessä. Hänen ristissään, joka huuhtoo syntimme, valkaisee lunta valkeammaksi sisimpämme

Ps. 51:9; Puhdista minut synnistä iisopilla, niin minä puhdistun, pese minut, niin tulen lunta valkeammaksi.

Hän, jonka armosta ja loppumattomasta rakkaudesta saame todistaa ja jonka luona saamme kirkkaudessa ikuisen kodin ja rauhan. Kun me näemme, että Hänessä on jo kaikki.

Room. 6:22-23; Mutta nyt, kun te olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

 

Herra vahvista meitä Hengelläsi, anna meidän itsemme meissä pienentyä ja Sinun Herra suurentua. Johdata meidät riemusi luo. Aamen.

 

Mari Vähäsarja Maaselkä 8.3.2018