Muutoksen tuulet

 

Uusi vuosi. Mitä se tuoneekaan meidän eteemme, kun tämäkin loppuun käyty toi niin suuria mullistuksia pienen Suomen elämään.

Ihmisillä on monenlaisia pelkoja ja ahdistuksia. Kysymyksiä, joihin ei näytä olevan kenelläkään vastauksia. Ehkä nyt suuren epävarmuuden keskellä voimme arvostaa omaa ennen niin turvallista ja hyvää isänmaatamme ihan eri tavalla. Ja myös kristillistä uskoamme, josta menneet polvet imivät voimansa ja lohdutuksensa. Vaikeinakin aikoina, vihollisen uhatessa maata, he tiesivät, että ikiaikojen Jumala pitää heistä huolen. Miten paljon viime sotien aikana meillä rukoiltiin. Ne rukoukset kuultiin ja saimme pitää itsenäisyytemme silloinkin kun moni pieni kansa miehitettiin ja alistettiin.

Miten kauas olemme harhautuneet Jumalasta? Hyvinvoinnin keskellä monet ajattelivat, ettei tässä mitään Jumalaa tarvita. Me riitämme itsessämme.

Nyt puhaltaa kylmä viima ja on aika etsiä Isän kasvoja ja Hänen tahtoaan. Se on suomalaisille hyvä tahto, jos vain palaamme harharetkiltä. Meitä kutsutaan kuin eksyneitä lapsia hänen luokseen. Siellä voimme olla kuin linnunpoikaset turvallisessa pesässä.

Tuulet puhaltavat, suuria puita kaatuu ryminällä, kansat pauhaavat kuin myrskyävä meri. Mutta meillä on rauha Hänen siipiensä alla. Psalmi 91 alkaa näillä sanoilla: ”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan.”

Saako Hän olla myös sinun Jumalasi, sinun turvasi ja linnasi? Onko tämä vuosi sinulle uuden alun aikaa? Anna elämänhallintasi sinua vahvempiin käsiin. Voit kokea suuren muutoksen, seikkailun uudessa maailmassa, missä pahan varjot eivät voi sinua pelottaa.

Sirpa Koski