Jumalan tuuli

Kauniissa hengellisessä laulussa pyydetään Jumalan tuulia puhaltamaan yli synnyinmaan. Sitä pyydetään puhaltamaan taivaan valosta, jotta nukkuvat sielut heräävät. Golgatan kautta tuuli puhaltaa kuoleman varjon laaksoihin ja kärsiviin sydämiin.  Siinä on tuon laulun sanoma. Ajankohtainen juuri nyt.

Raskaat murheen pilvet pimentävät monen kulkijan sydämen. Uni valtaa niin kuin opetuslapset Getsemanen tuskien puutarhassa. Niin paljon on kärsimystä ja surua. Ahdistuksen suljettuja ovia, vanhojen muistojen tomuista hengitystä jo aamulla kun silmät avataan. Mutta Golgatalta puhaltaa tuuli, toivon ja uuden elämän raikas vire.

Me tarvitsemme tuota tuulta. Jumalan väkevää puhuria. Jopa myrskyä, joka vie vanhan ja tarpeettoman painolastin mennessään. Miten mahtavaa on saada aloittaa kaikki alusta. Katsella elämän puhtaita sivuja, antaa Vapahtajan haavoitetun käden kirjoittaa niille uutta. Ja ennen kaikkea Hän haluaa kirjoittaa sinunkin nimesi elämän kirjaan.

Ehkä et vielä tunne Häntä, joka kolkuttaa sydämesi ovea. Suljettua ovea ei voi avata kukaan muu kuin sinä itse. Älä pelkää tuota miestä, Hän tuntee kaiken mitä sinussa on. Ja rakastaa sinua. Se on kaikkein tärkein viesti, joka täytyy saada läpi tämän meluisan ajan keskellä. Pieni ja avuton ihminen on rakastamisen arvoinen.

Jo aikojen alussa Taivaan Isän näki miten meille käy. Ilman Häntä olemme hukassa ja eksyksissä. Niinpä Hän antoi ainokaiselle Pojalleen tehtävän tämän kärsivän maan kamaralla. Kertoa, että Isä rakastaa ja on valmis antamaan kaiken anteeksi. Mutta ei ilman hintaa. Tuo hinta on viattoman Pojan verinen kuolema häpeäpaalussa. Rakkauden tähden. Ja niin tapahtui. Rakkaus voitti vihan, elämä kuoleman.

Lahja kuuluu sinullekin. Puhaltakoon Jumalan ihana tuuli elämäsi joka sopukkaan.


Sirpa Koski